Turbonegro mukana Carlings kick offeilla vuonna 2008.

Carlingsin paikka populaarikulttuurissa, keskellä farkun ja musiikin risteystä, juurtuu useita vuosikymmeniä taaksepäin.


Mutta ensin matkustamme ajassa taaksepäin sinne, mistä kaikki alkoi. Sillä jo Rockin vaatimattoman alkuvaiheen aikana, farkun ja musiikin välillä leimahti rakkaustarina. Siitä lähtien nämä ikoniset vaatteet ovat seuranneet bändejä ja artisteja kaikissa genreissä. Harvat vaatteet ovat tehneet historiaa samalla tavalla kuin farkut. Ja harvat vaatteet ovat olleet niin omaksuttuja paitsi musiikkikulttuurin, myös eri tyylien ja sosiaalisten luokkien välillä sukupuolesta ja iästä riippumatta. Osana populaarikulttuurin ja muodin ikuista vuorovaikutusta farkku ja musiikki jatkavat erityistä yhteiselämäänsä.



Carlingsin ensimmäinen myymälä

Vuonna 1908 ruotsalainen Fridolf Carling avasi miesten vaatekaupan Storgatan-kadulla Oslossa. Myymälä, josta oli tarkoitus tulla yksi Norjan pääkaupungin suosituimmista miestenvaatekaupoista. Frank Varner osti myymälän vuonna 1980 ja pari vuotta sen jälkeen hän muutti sen farkkumääränpääksi, jonka piti kasvaa uraauurtavaksi elämäntapa-konseptiksi, jonka tärkeimmät peruspilarit olivat musiikki ja kulttuuri.

Storgatan-kadun Carlings-myymälästä tuli nopeasti kokoontumispaikka, jota ylläpidettiin intohimosta alakulttuuriin, muotiin ja kiinnostukseen musiikkia kohtaan. Rokkaavaa, nykymusiikkia virtasi myymälätilojen kaiuttimista. Farkku ja rock 'n' roll olivat lyömätön yhdistelmä. Johtavana farkkujälleenmyyjänä yhteys skandinaaviseen musiikki- ja festivaalikulttuuriin juurtui heihin lopulta lujasti. Lopuksi Carlings osallistui musiikkihistorian luomiseen arvokkaana tiimipelaajana Norjalaiselle ja lopulta myös pohjoismaiselle musiikkiteollisuudelle.

Knut Vidar Nilsen ja Lemmy Motörhead bändistä. Kristopher Schau valmistaa ruokaa Carlingsin asiakkaille.

Musiikki toden teolla ytimeen

Vuosi oli 1993, grungin kukoistuskausi, Carlingsin toimitusjohtaja Rune Martinsen ja tärkeä norjalaisen musiikin päämies Thor Greni vierailivat radiojuontaja ja -tuottaja Knut Vidar Nilsenin luona, koska he halusivat aloittaa myymälän radiomainonnan. Greni, joka itse on erittäin taitava muusikko ja laulaja Rock yhtyeessä Undertakers Circus (ja kyllä, Bigbang yhtyeen Øystein Grenin isä) työskenteli Carlingsin neuvonantajana. Hän oli työskennellyt Levi's tuotemerkillä ja nyt tämän farkkujen jättiläisen oli tarkoitus integroitua Carlingsiin. Samaan aikaan avattiin mahdollisuus kaupallisille radiokanaville ja radiokanavat, kuten P3 olivat silloin lähtökuopissaan. Tästä esiin kasvaneesta ideasta kehittyi nopeasti konsepti, josta tuli lopulta tärkeä osa koko aikakautta, jossa Scandi Rock loi perustan vahvalle Rockin-palvonta kulttuurille.

- Minusta oli paljon hauskempaa tehdä jotain aivan uutta, Nilsen muistelee:

- Oma radio-ohjelma Carlingsille - musiikkiohjelma, jota oli tarkoitus tarjota maksutta Norjan radiokanaville. Joten otin mukaani, nuoret ja lupaavat, Kristopher Schaun ja Thomas Seltzerin ja tein Dummy- ohjelmia.

Schau villitsi sillä hetkellä Gartnerlosjen -bändin kanssa, kun taas Seltzer oli nostamassa Turboneger -bändinsä treenikämpästä ulos nälkäiselle ja nirsolle Rock-yleisölle. Lavat, joita Turboneger hallitsi bändien, kuten Gluecifer, Hellacopters ja monien muiden bändien kanssa tulevina vuosina. Greni ja Martinsen syttyivät ideasta heti, ja siitä syntyi musiikkiohjelma "Carlings Interplanetariske Picnic".

Vuoteen 1993 mennessä Carlings farkkukonsepti oli kasvanut 16 myymäläksi eri puolilla maata. Kasettinauhoitukset ohjelmasta lähetettiin kaikille paikallisille radiokanaville, joiden lähistöllä oli Carlings myymälöitä, ja niitä toistettiin parhaana lähtysaikana. Lähetys päättyi aina sanoihin: "Carlings - Norjan paras Levi's myymälä". Kolmen vuoden aikana "Carlings Interplanetariske Picnic" ohjelma oli tehnyt 800 lähetystä, joissa esiteltiin uusia bändejä, kirjoitelmia, haastatteluja ja, joka asettui asialistalla yhdeksi Norjan johtavista musiikkiohjelmista. Uskottava kulttuurinen vastapaino Juppi-aikakaudelle, joka hallitsi maata 80-luvulla.

Anne And – Yksi ensimmäisistä Lise Myhren sarjakuvista

Carlingsin Planetarium C -musiikkilehden sivuja koristi useat maailmanluokan tähdet.

Radiosta sanomalehtiin ja kansainvälisiin tähtiin

Tie oli lyhyt suurimpiin tähtiin. Kun maisemaa laajennettiin ja asiakaslehti Planetarium C julkaistiin vuonna 1995, oli etusivulla ja lehden sisällä Nick Cave. Tämä musiikki-asiakaslehti toimitettiin kaikkiin Carlings-myymälöihin kerran kuukaudessa, ja siinä oli aina upouusia haastatteluja bändeistä, kuten Soundgarden ja Faith No More, sekä lisäksi Lise Myhren ensimmäiset sarjakuvat. Toimitus kasvoi 15-20:een täyspäiväiseen artikkelikirjoittajaan. Päätoimittaja Arvid Skancke-Knutsenin kaltaisten profiilien, kuten Schaun, Seltzerin, Stig Jacobsenin ja Thomas Talsethin kanssa Carlings jatkoi subkulttuurien tukemista, musiikkimailman lavastusta ja trendeihin ja muotiin vaikuttamista. Tämä toimi niin hyvin, koska Rock tuli niin sisään kulttuuriin ja vaikutti niin paljon siihen, mitä tehtiin, Nilsen selittää.

Lehti sai oman nettikolumnin, joka jo itsessään oli innovatiivinen, ja pian sen jälkeen julkaistiin verkkosivu, joka sitoi kaiken yhteen. Vaikka Carlings houkutteli niitä, jotka olivat aidosti kiinnostuneita kulttuurista ja täynnä intohimoa konseptiin, tämä alusta perustettiin paljon muutakin kuin vain kaupankäyntiä varten. Aloitteet, projektit ja yhteistyöt aloitettiin puhtaalla ilolla ja sitoutumuksella konseptiin, kuten SOL (Scandinavian Online) Storgatan-kadun myymälässä, jossa toimitus oli nyt vakiinnuttanut toimitilansa sen toisessa kerroksessa. Siellä järjestettiin Carlingsin ensimmäinen Online Livechat myymälässä, jossa maailman tähti Moby oli paikanpäällä haastateltavana.

Planetarium C -lehdessä nähtiin usein suuria tähtiä. Moby – Elektronisen tanssimusiikin isä.

- Olimme yhdessä koko päivän, kunnes hän lähti illalla pitämään konserttia Sentrum Sceneen, Nilsen muistaa.

- Hän oli mukava ja nöyrä ja kertoi muun muassa suuresta kiinnostuksestansa murtautua yksityiskoteihin varastamatta mitään. Hän vain nautti siitä, etä saisi nähdä miten muut elävät elämäänsä.

Kun toimittajat halusivat antaa hänelle jotain myymälästä vastineeksi hastattelulle, hän valitsi vaatimattoman mustan Poco Loco -pipon, joka hänellä edelleen oli päässään illalla konsertissa.

Carlings myymälöissä järjestettiin 90-luvulla useita konsertteja ja julkaisubileitä. Paperboys, Vinnien johdolla, pitivät ensimmäisen konserttinsa Storgatan-kadun myymälässä. Kristiansandin Quart-festivaalin aikana Carlings-myymälä järjesti omia konserttejaan ja kutsui sinne artisteja. Pian tämän jälkeen Carlings-festivaali oli vakiintunut konsepti, joka matkusti Norjassa kaupungista toiseen ja jolla oli läheiset siteet kasvavaan musiikkiympäristöön. Carlingsista tuli toimija, jota musiikkiteollisuus tarvitsi ja jonka kanssa he halusivat tehdä yhteistyötä.

- Yhdistimme itseemme kokonaisen toimialan, Nilsen kertoo.

- Norjalaisille bändeille oli alkumetreillä neljä merkityksellistä asiaa: hyvä levy-yhtiö, manageri, Booking-palvelu ja Carlings.

Elämäntyyli ja elämänilo

Yhtenäisyys, viihtyisyys sekä tiedon ja intohimon jakaminen myymälän työntekijöiden ja toimittajien välillä oli vahvaa. Tapahtumat ja konsertit järjestettiin suurella menestyksellä, koska ne, jotka halusivat työskennellä Carlingsissa, myös palvoivat musiikkia ja seisoivat jonossa saadakseen antaa kaikkensa. Bändit ja kansainväliset tähdet vierailivat myymälöissä ja saivat mukaansa sponsorivaatteita. Kukaan ei ollut yllättynyt, jos Carlings-myymälässä oli lavan lisäksi baari, oma tatuointistudio tai jos Queens of the Stone Age bändin jäsenet kävelivät sisään ovesta hakemaan uusimmat esiintymisasunsa.

Planetarium C + Turbonegro - keulakuvana Hank von Hell

Paikka oli musiikkiyhteisölle itsestäänselvyys, ja vuorovaikutus artistien kanssa tarkoitti, että hyvät tarinat kukoistivat työntekijöiden keskuudessa. Toimituksesta lähetettiin säännöllisesti uusimpia päivityksiä sisältäviä sisäisiä uutiskirjeitä, joissa oli tarinoita esimerkiksi siitä, kun muotijätti Dieselin piti vuonna 1994 järjestää suuret juhlat suljetussa Sport & Villmark varastossa Oslossa. Kuuman underground-bändin Turbonegerin konserttiin varastolle oli kutsuttu 1000 valittua vierasta. Dieselin perustajan, italialaisen Renzo Rosson, oli tarkoitus antaa tapahtumalle hohtoa. Kaksi suurinta farkkumerkkiä olivat 90-luvulla nimenomaan Diesel ja Levi's, ja Rossolla ei ollut aavistustakaan siitä, että bändin basisti oli osa Levi's/Carlings-yhteistyötä. Kun Turboneger nousi lavalle, oli selvää, että nämä viisi kundia eivät olleet onnistuneet pidättämään itseään siltä. He olivat pukeutuneet päästä varpaisiin Levi's vaatteisiin, ja rinnassa oli viesti: "Carlings - Norjan paras Levi's mymälä", ja pitivät hieman amputoidun konsertin, italialaisen irvistellessä lavan sivussa.

Levi’s, Carlings sekä musiikki. San Fransisco 2004-luvulla. Suunnittelija Are Kleivan.

Turbonegerin oma faniklubi, Turbojugend, kasvoi myöhemmin kansainväliseksi farkkuun pukeutuneiden fanien armeijaksi, jolle oli ominaista tunnusomainen farkkutakki ja ikuinen omistautuminen Rock 'n' Rollille. Sen pääkonttori on Hampurissa, ja sillä on yli 2300 konttoria ympäri maailmaa. Kun Turbonegerin kundit vuonna 2003 kokoontuivat San Franciscoon jälleenkokoontumiskonserttiinsa, oli Carlings tapahtuman järjestäjä, ja yleisön joukossa oli 250 Carlingsin työntekijää.

Carlings Eurooppaan

Carlings-konsepti oli saanut hyvän jalansijan 90-luvulla, ja noin 100 bändiä oli saanut tukea, otettu mukaan Carlingsin järjestämille kiertueille tai osallisunut festivaaleille Norjassa. Vuonna 1997 se oli valmis valloittamaan Ruotsin. Kun Carlings avasi Tukholmassa, Turboneger oli jälleen lavalla. Scandirocki oli ottanut grungen paikan bändeillä, kuten Glucifer, Hellacopters, Turboneger ja lopulta ruotsalainen Backyard Babies.

- Siksi saimme ruotsalaiset bändit helposti mukaan, Nilsen sanoo.

- Sponsoroimme ja järjestimme konsertteja ja kiertueita The Soundtrack of Our Lives bändille, Garage-bändille The Nomads ja monille muille. Musiikin, bändien, levy-yhtiöiden ja konserttien järjestäjien kautta alkoi myös tiivis yhteistyö suurimpien festivaalien, kuten Arvika- ja Hultsfred -festivaalien kanssa.

Gluecifer tuli tunnetuksi mahtavasta live-esiintymisestään.

Tuotteet, festivaalit ja bändi t-paidat

Kun Øya-festivaali käynnistettiin vuonna 1999, oli luonnollista, että festivaali ja Carlings solmivat yhteistyösopimuksen. Hellacoptersin kitaristi Nicke Andersson sai tehtäväkseen koota "Carlings Scandinavian All-Stars"-bändin, jonka piti olla festivaalin viimeinen esiintyjä. Tuloksena olivat Nicke itse, hänen bändikaverinsa Robert Eriksson rummuissa, Gluecifer-kitaristi Captain Poon, Soundtrack Of Our Life -bändin Keyboardisti Martin Hederos, SOOL-basisti Kalle Gustavsson ja vokalisti Mattias Hellberg, joka tunnetaan kymmenistä pienistä ja suurista skandinavialaisista bändeistä, kuten Nymphet Noodlers, Hellacopters, Håkan Hellstrøm, Hederos ja Hellberg. He esittivät Kissin, Sex Pistolsin ja muiden suosikkien musiikkia ja pitivät loistavan konsertin ensimmäiselle Øya-festivaalin yleisölle lauantai ltana.

Carlingsin työntekijät ovat edelleen mukana vastaavissa tapahtumissa ja ilmapiiri on sähköinen. Läsnäolo festivaaleilla on vahvaa Suomen legendaarisesta Provinssi-festivaalista Skandinavian suurimpaan rantajuhlaan, Palmesus i Kristiansand-festivaaliin. Carlingsilla on ollut jo useita vuosia oma festivaali Helsingissä, Carlings Kesäfestivaalit, jossa on yli 3000 kävijää ja sinne on vapaa pääsy. Toimittajien yhteistyö mahdollistaa tämän kaiken. Tunnelmaraportit lavoilta sekä tatuointisalongeista, räätälöinti asemilta ja Barber Shopeista, joita vahvat tuotemerkit, kuten Vans, Lee ja Dickies tarjoavat, ovat käsin kosketeltavissa.

- Kaikki festivaaliyhteistyöt ovat ainutlaatuisia. Carlingsin työntekijöille on yhteistä se, että he rakastavat työskentelemistä sekä suurilla että pienillä festivaaleilla, sanoo Liv Simonsen.

Carlingsilla 12 vuotta työskennelleenä hän tietää paljon Carlings-kulttuurin säilyttämisestä ja levittämisestä sekä työntekijöiden että asiakkaiden iloksi.

- Järjestämme festivaalien yhteydessä yleensä Carlingsin oman juhlan yhden konserttipäivän jälkeen, johon Carlingsin työntekijät ja Carlingsin ystävät ovat kutsuttuja. Meillä on myös festivaalimyymälä, jossa myymme festivaali- ja bändituotteita festivaalin tai artistien hyväksi. Carlings on historiallisesti aina tukenut monia tulevia paikallisia artisteja esimerkiksi Basic T-paidoilla, jotta he voivat valmistaa ja myydä omia bändituotteitaan ja ansaita siten rahaa bändin kassaan.

Liv Simonsen (vas.) on Carlingsin markkinointipäällikkö, jolla on 13 vuoden kokemus brändistä + Øya-myymälästä vuonna 2014.

Carlings-kulttuuri = Ystävyyskulttuuri

Keskittyminen työntekijöiden vapauteen, intohimoon ja hyvinvointiin luo motivaatiota ja työtyytyväisyyttä. Ajatuksena on, että siellä missä ihmiset ovat tärkein voimavara ja työntekijät ovat tyytyväisiä - on myös asiakas tyytyväinen. On monia tarinoita legendaarisista matkoista, jotka rakentavat yhtenäisyyttä ja sisäistä kulttuuria, kuten matka Elviksen kotipaikalle Gracelandiin ja Sun Studiosiin Memphisiin vuonna 2007 yhdessä Elviksen legendaarisen kitaristin James Burtonin ja Elviksen rumpalin DJ Fontanan kanssa. Fontana itse esitteli matkan työntekijöiden suureksi riemuksi Carlingsin Kick Off tapahtumassa.

Että matka jatkuisi Austiniin, jossa Lemmy Motörheadista, rumpali Mikkey Dee ja paikallinen Austin -yhtye esittäisivät Beatles -kappaleita ja Motörhead-klassikon, Ace of Spades, oli yksi monista yllätyksistä. Lemmy itse jakoi Carlings Awards palkinnot. Tarina ei huonontunut, kun tietoon tuli, että hänet lennettiin Euroopasta aivan viime hetkellä korvaamaan Ozzy Osborne, joka estyi tulemasta, koska hän oli kaatunut maastomottoripyörällään.

Samoihin aikoihin Gluecifer-rumpali Danny Young liittyi Carlings-tiimiin, ja seuraavina vuosina Carlings-juhlat, joissa Tommy Lee oli DJ: nä tai Gene Simmons esiintyi lavalla auttoivat myös säilyttämään tämän kulttuurin.

Vaatteet, musiikki ja matka eteenpäin

Ikoniset, ajattomat farkkumallit ja vaatteet, joissa on subkulttuurisia viittauksia, ovat tukipilareita koko farkku- ja musiikkimatkalla. Samaan aikaan Carlings on ylpeä siitä, että se on aina trendien ja uusien ilmiöiden eturintamassa sekä miesten että naisten, poikien ja tyttöjen kohdalla. Carlings -kulttuuri materialisoituu nimenomaan sekä nostalgisten että nykyaikaisten kokoelmien kautta vaatteilla, jotka luonnehtivat katumuotia ja yhteenkuuluvuutta sekä yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta. Musiikkiyhteisön aktiivinen läsnäolo on tehnyt Carlingsista johtavan bändi T-paitojen toimittajan. Yksi päätuotteista samalla tasolla farkun kanssa.

Yrityskulttuuri nojaa aina virstanpylväisiin, joista Carlings on ylpeä ja siitä, että on saanut olla mukana niissä. Farkku- ja musiikkiytimellä on vankka jalansija historiassa sekä kulttuurinen merkitys nykypäivään. Koska juuri sellainen on musiikkimaailmastakin tullut. Alentuneen avantgardistisen tekijän ansiosta Carlingsin musiikillinen identiteetti vahvistuu trenditietoisilla musiikkivalinnoilla, jotka vahvistavat subkulttuurisia suuntauksia, kun ne saavuttavat laajemman yleisön.

Carlingsin henkilökuntaa Øya festivaaleilla vuonna 2015. Festivaalien päätös ja myymälän purkua.

Siksi festivaalit ovat Carlingsin iso areena. Siellä missä farkku on kotikonnuillaan ja mistä löydät ajankohtaista musiikkia, joka luo uskottavuuden tunteita - samalla kun se lisää turvallisuutta. Musiikkia kaikissa asiaankuuluvissa genreissä, liikkuvia artisteja, vanhempaa musiikkia, joka on herätettävä henkiin, lämmin aitouden tunne, ne, jotka haluavat vaikuttaa - ja ne, jotka antavat meille tunteen olla keskellä tätä hetkeä. Tällä tavalla jatkamme edelleen sisällyttävän musiikin vastaanottamista ja edgeä uteliaina uusia äänimaisemia kohtaan - ja tuemme ja kannustamme musiikkitietoisuutta, innovaatioita, kehitystä ja pelkkää yksinkertaista musiikillista iloa.

 

Denim ♥ Music